Lauantaina purjehdusta

dsc_3368_zpsd5ca2cc7

dsc_3372_zps5afe137f

dsc_3375_zps204a2b10

dsc_3393_zps1a885485

dsc_3390_zpsce991396

dsc_3395_zps1c21988e

dsc_3399_zps078e7ae3

Tätä reissua jo vähän mietittiin kesäloman aikana. Mutta kaikilla oli jotain ja ei silloin sopinut myöskään mulle. Viime viikolla sitten päätimme, nyt se tapahtuu. Porukasta puuttui kyllä vielä yksi, joka ei päässyt tulemaan mukaan.

Tiistaista alkaen ollaan sitten suunniteltu minne mennään, mitä tarvitaan mukaan, mitä syödään ja kuka tuo mitä. Myös sää ja tuuli tiedotuksia seurattiin tarkkaan ja melko tuuletonta näytti.

Yhtä kaikki, reissuun lähdettiin lauantaiaamuna noin klo 10 ja kohde oli Krappi. Aamu oli kaunis ja vähätuulinen. Noustiin veneeseen ja saatiin esittely mitä missä on.  Tähän kohtaan sitten se toteamus, että vain yksi henkilö eli veneen omistaja/kippari oli ainoa jolla on kokemusta tässä lajissa. Hän selitti meille lateraali- ja kardinaali merkit plus perussäännöt siinä alku matkasta, ja sitten oltiin peräsimessä tai pinnassa, miksi sitä nyt kutsutaan.

Hitsi miten jännää, vaikka mentiin moottorilla. Jossain vaiheessa kokeiltiin vähän purjeita myötätuuleen, jee päästiin reivaamaan/vinssaamaan tai jotain. Ei oikein ole toi sanasto hallussa 😀

Perille päästyä alettiin grillata syötävää, joka oli todella hyvää ja sitä oli riittävästi. Sillä ruokamäärällä olisi ruokkinut isommankin porukan. Krappissa on kivan näköinen hiekkaranta. Potentiaalia paikalla olisi enemmänkin, mutta… Hyvin ravittuna lähdimme sitten paluumatkalle.

Purjeitakin käytettiin nyt enemmän ja päästiin luovimaan. Tuuli tosin oli edelleen jotain 2 -3 ms. Joitain puuskiakin tuli, ja saatiin yksi kallistuskin. Samalla väylällä meni myös konttialuksia ja niiden peräaalloissa sitten keinuttiin. Kaiken kaikkiaan reissuun meni parituntia enemmän aikaa kuin oli karkeasti suunniteltu, sillä mä halusin että käytetään purjeita.

Poliisikin kerran kiersi meitä sen näköisenä, että heillä olisi ollut asiaakin. Ihmekös tuo, sillä peräsimessä vuorotteli kokemattomat miehistön jäsenet. Taisi meno näyttää aika haparoivalle. No he ei sitten ollutkaan tarpeeksi kiinnostuneita meistä.

Ja kyllä, GPS antoi välillä hälytyksiä liian matalasta vedestä, mitään ei sentään tapahtunut.

Takaisin päästiin vähän ennen klo 20:00. Ja mitä opin: purjehdus on todella kivaa (no keli oli todella iisi), merimerkit  ei ole vieläkään hallussa hyvästä opetuksesta huolimatta ja avuttomia purjehtijoita ollaan edelleen.

Kyllä tämä oli hieno kokemus. Ja vielä se, että saimme itse kokea ohjaamista sekä vähän purjeiden käsittelystä.

Ja vaikka saaristolainen olenkin, niin kokemus kaikenlaisesta veneilystä on olematon ja harvinaista herkkua. Lapsena joskus ajeltiin perämoottorilla ja saatiin sokkia poikki 😀 No opittiin nuorena miten perämoottorin potkurin sokka vaihdetaan. Mutta muuten olen matkustajan ollut niillä harvoilla reissuilla. Purjeveneet on mulle uusi kokemus. Tätä ennen olen ollut purjeilla fellukka ajelulla Niilillä siis Kairossa, ja sitten viime vuonna perinneveneellä Vepsän saareen. 

Tietoja Niina

Saaristolaislapsi joka on työnperässä lähtenyt vähän vilkkaampiin ympyröihin. Ja hurahtanut siellä kaiken laisiin harrastuksiin, mitä maalla oli vaikeampi tavoittaa.
Kategoria(t): Reissut. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s